Taas on viikko hurahtanut. Astutuksesta on nyt 7 vko (laksen näitä päiviä toisesta astumisesta). Mila voi edelleen hyvin, mutta lepoa tyttö kaipaa aina vain enemmän. Milalle näyttää nyt riittävän ihan hyvin päivittäiset lyhyehköt hihnalenkit. Kyllä se metsässäkin jaksaa liikkua, mutta vaikuttaa tyytyväiseltä lyhyempiin tytön nukutuslenkkeihinkin. Pientä tottista teen sen kanssa aina välillä, mutta siinäkin huomaa, ettei pitkäkestoista jaksamista enää löydy, joten pidän treenit ihan lyhyinä ja iloisina - muutama toisto jotain hauskaa. Mila kuitenkin selvästi nauttii tekemisestä ja on intopiukkana kun alamme treenata. Ruokahalu Milalla tuntuu olevan loputon. Melkein aina kun keittiössä jotain tapahtuu, tulee Mila kärkkymään josko hänellekin irtoaisi suupala. Vähän Mila on kyllä päässyt lihomaankin, kylkiluiden päälle on tullut pikkaisen pehmikettä. Mutta ihan hyvä niin, Milalla kun ei ollut yhtään liikaa ennen astutusta. Nyt kylkiluiden päällä on vähän pehmeyttä, mutta ne tuntuvat silti.

Ai niin, pentujen liikkeet tuntuvat jo mahan läpi :D Eli ei taida olla vain läskiä masussa :)

Viime viikonloppuna Mila pääsi vielä uimaankin. Ai että se nautti! Mila on kyllä sellainen vesipeto. Nytkin piti minun päättää milloin riittää, Mila olisi uinut varmaan pidempäänkin. Nyt saa jäädä uintihommatkin tauolle.

Mila on saanut nyt oman pentulaatikonkin. Kuten arvasin, ensimmäinen laatikkoon pyrkivä koira oli Dino (ja toisena laatikkoon oli menossa junior handlerimme Tinja, 10kk) :D Oviaukkoon tehty ovi onkin tarpeen, muuten Dino valtaisi laatikon pesäkseen. Mila pääsee kuitenkin vielä reunankin yli ja lähempänä synnytystä huone suljetaan muilta koirilta. Nyt saavat muutkin koirat vielä liikkua keittiössä, mihin laatikko siis sijoitettiin. Mila menee aina välillä laatikkoon lepäilemään ja eiköhän se lähempänä synnytystä vielä enemmän kotiudu sinne. Otan tässä joku päivä kuvia laatikosta ja laitan tänne.

Tässäpä muutama kuva tältä päivältä

Olenkohan tiine, vai olenko vain ollut ruoka-aikaan kotona? : )