Niin se koitti sitten aika pentujenkin lähteä kotipesästään kohti uusia seikkailuja... Nyyyh. Haikeaa on, mutta samalla mukavan rauhallista :) Onneksi suurin osa pennuista jäi tähän lähelle, joten enköhän tule heitä näkemään jatkossakin. Kauimmaskin matkannut asuu matkan varrella kun reissaamme pohjoiseen vanhempieni luo, joten tulen varmaan heitäkin piinaamaan vierailuilla...

Tiistaina 3.8. lähti maailmalle kolme ensimmäistä pentua. Ihan ensimmäisenä käytiin hakemassa Asteriksi. Asteriksi eli Riks muutti Vantaalle Johannan harrastuskaveriksi ja tuomaan ”jotain järkeä” akkalaumaan -  Riksin haaremiin kuuluu perheessä kaksi parsonneitiä. Riksin tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu ainakin agility.

Johanna ja Riks

Tiistai-iltana lähtivätkin samalla kyydillä Lohjalle Aimievai ja Alavari.

Aimievain eli Usvan kanssa Minna tulee harrastamaan ainakin agilityä ja tokoa. Minnan lisäksi Usvan uuteen laumaan kuuluu kennelpoika Jari, kolme kaksijalkaista lasta, sekä sekalainen seurakunta koiria eli 2 x bordercollie, 2 x manchesterinterrieri ja 1 saluki. Usvan kasvua pennusta ihan oikeaksi kelpieksi voi seurata heidän blogistaan Usvan aika.

Minna ja Usva

Alavari lähti samalla autokyydillä ”melkein naapuriin” Terhin seuraavaksi harrastuskoiraksi. Alavari eli kotoisammin Per-Erik tai Pärre tulee tutustumaan ainakin agilityn ja tokoilun saloihin. Pärren uuteen laumaan kuuluu myös eri-ikäisiä ihmisiä sekä koiria. Terhin lisäksi talouteen kuuluu myös koiratouhuihin hurahtanut mies, sekä kolme lasta. Koiravahvuuteen kuuluu tällä hetkellä Pärren lisäksi lapinporokoira, bordercollie, metsästyscockerspanieli sekä pohjanpystykorvan ja chihuahuan risteytyspoika.

Terhi ja Pärre

Torstaina 5.8. omaan kotiinsa haettiin Artisti.

Artisti eli Rokki suuntasi uuden emäntänsä Sannan kanssa Espooseen, jossa heitä odotteli kolme miestä, yksi kaksilahkeinen sekä kaksi mustaa karvaista nelijalkaista. Flättipojat voivatkin totuttaa Rokin uuden elämän säveliin. Rokki tulee myös tokoilemaan ja agilitaamaan jatkossa.

Sanna ja Rokki

Perjantaina lähtivätkin sitten viimeiset pojat maailmalle. Melekonen Alaku suuntasi nimensä murteen ymmärtävien ihmisten joukkoon Ouluun eli Ooluun. Alaku eli Mörkö lähti Mirjamille uudeksi agilitykaveriksi. Kiinnostusta olisi tutustua myös pk-puolen lajeihin ja paimennukseen.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä lähti meidän ihana punainen hörökorvamme Aapeli. Aapeli oli pennuista ainoa, jolla oli korvat jo hienosti pystyssä uuteen kotiin lähtiessä. Aapeli eli Rusti lähti Espooseen Lotan ja Jarkon kaveriksi. Rustin kanssa tullaan ainakin tokoilemaan.

Lotta, Rusti ja Jarkko

  Hörökorvakuva Rustista

Akka jäikin meille kotiin Milan seuraajaksi. Akka sai kutsumanimekseen Uli,  joskin olen jo alkanut miettiä mahtoiko olla huono nimivalinta. Nimi kun tuppaa olemaan enne ja tämä Uli käyttää reippaanlaisesti ääntään – ulisija-Uli :) Katsotaan nyt mihin asti Ulin kanssa päästään, mutta tarkoitus olisi ainakin tokoilla ja agiliitää, sekä tutustua jälkeen ja/tai hakuun.

Tsemppiä kaikille meidän pikku pupseille suureen maailmaan! Ja paljon paljon paljon ihania kokemuksia heille uusine laumoineen toivottaa kotiin jäänyt sakki.

Pentujen ollessa 7 viikon ikäisiä kävivät isä Warma, velipuoli Arwo, siskopuoli Fiona sekä Carmen omistajineen kylässä pentuja katsomassa. Samalla ne pennunottajat, jotka eivät vielä olleet Warmaa nähneet, pääsivät sitä tapaamaan.

Warma suhtautui pentuihin hienosti. Ei se niistä juuri kiinnostunut ollut, mutta ei osoittanut minkäänlaista vihaisuutta edes lähelleen tulleita pentuja kohtaan. Warmoin ottein herrasmies käyttäytyi.

Fiona-parka joutui Artistin käsittelyyn, optimistinen pentu päätti yrittää josko tämän nartun nisistä heruisi maitoa. Ei herunut, mutta Fiona antoi kiltisti pojan yrittää :D

Reilun 7 viikon iässä pennut joutuivat toistamiseen eläinlääkäriin, tällä kertaa silmätarkastusta varten. Silmätarkastuksen suoritti Per Axelsson. Pennut käyttäytyivät koko reissun ajan todella reippaasti. Odotushuoneessa pennut majailivat häkissään, eivätkä olleet moksiskaan kuulemistaan äänistä tai näkemistään toisista koirista ja ihmisistä. Ja kiltisti kaikki antoivat silmänsä tutkia. Aapelilla todettiin PPM, mutta muilla silmissä ei ollut mitään poikkeavaa. PPM:kin merkattiin merkityksettömäksi, ei siis vaikutusta näkökykyyn tms.

Tänne se kamera!

Kumpi voittaa?

Heruisko? Artisti Fionan kimpussa

Taitaa olla Asteriksi. Tinjan lelut ovat kelvanneet pennuille mainiosti :D

Ai jai... Kielipusu :)

Alavari miettii olihan tämä ihan luvallista...

Ai miksi suuri osa pennuista otetuista kuvista on tärähtäneitä?

Pentue löytyy nyt myös koiranetistä. Milan sivulta pääsee kunkin pennun omalle sivulle.

Hieman kuusiviikkoiskuvia

Akka tekee tuttavuutta Tinjan kanssa

Alavari seikkailemassa

Minne käy Alavarin tie, koko maailma odottaa!

Aapelilla meno päällä

Aimievai vaanii

Asteriksillakin ovat korvat kovaa vauhtia nousemassa pystyyn

Artsisti jyrää :D

Alaku tomerana

Vasemmalta Aimievi, Akka, Aapeli, Artisti, Asteriksi ja Alavari.

Me halutaan pois täältä aitauksesta! Ruoho on vihreämpää toisella puolella...

Pennut saivat eilen mikrosirut. Ensimmäinen automatka meni hienosti, muutaman kerran joku pennuista haukahti, mutta mitään pelokasta vikinää ei kuulunut. Kuuma pennuilla taisi autossa tulla, mutta onneksi matka oli lyhyt. Kaikki olivat eläinlääkäriasemalla todella reippaita. Pennut pääsivät seikkailemaan tutkimushuoneeseen vuoroaan odotellessaan ja heti häkin oven auettua ne lähtivätkin valloittamaan huonetta hännät pystyssä ja maistelemaan kaikkea. Aikansa touhuttuaan ne kävivät nukkumaan pitkin poikin huonetta. Eläinlääkärintarkastus ja mikrosirun laittokin sujuivat mallikkaasti. Ensimmäinen poika ei sanonut mitään, muut vähän vinkaisivat. Heti sirun laiton jälkeen jokainen pentu jatkoi reippailuaan, eikä kukaan näyttänyt olevan moksiskaan moisesta toimenpiteestä.

Pennut eivät tee enää isompia tarpeitaan pentulaatikkoon, ja aamuyöstä usein joku pennuista tai useampi herättääkin meidät päästämään ne pois laatikosta tarpeilleen. Nyt olenkin alkanut jo pitää pentulaatikkoa auki öisinkin, alkuun pidin pennut öisin laatikossa. Ja itse asiassa, eivät ne 40cm laatikon reunat enää tunnu pentuja pitelevänkään, vaan muutama pentu on jo päässyt reunan yli. Melkoisen ketteriä kavereita :)

Nyt kun ilmakin on hieman viilentynyt, viettävät pennut enemmän aikaa ulkona. Ja kyllä siellä pentuaitauksessa käykin melkoinen kuhina. Pennut ovat kyllä todella vauhdikkaita ja leikkisiä. Juoksentelevat, leikkivät ja painivat. Muutama poika kyllä lähes päivittäin oikein tappeleekin - taitavat testailla taitojaan ja asemaansa ryhmässä.

Pennut ovat saaneet myös nimensä, saanen esitellä A-pentueen 5,5-viikkoiskuvien kera. Ei ole pentujen seisotuskuvien ottaminen helppoa :D Onneksi on digiaika!

1. poika eli Alaku

2.poika eli Artisti

3.poika eli Asteriksi

4.poika eli Aapeli

5.poika eli Alavari

1.tyttö eli Aimievai

2.tyttö eli Akka

Pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet kohisten. Hellepäivinä en ole viitsinyt pentuja pitää ulkona kuin aamupäivisin ja illemmalla, kun pentuaitaus on varjossa ja ilma hieman viileämpää. Pennut ovat kovia touhuamaan, leikkimään ja juoksentelemaan. Välillä ne saavat olla vapaana jo koko asunnossamme, ja rohkeasti ne ovatkin valloittaneet kämpän. Kenkien järsiminen näyttää olevan hauskaa, samoin hampaita on alettu testailemaan nilkkoihin ja pahaa aavistamattomien lattialla istujien kylkiin - hyvin toimii :D Pennut ovat saaneet lelukseen myös pieniä kiviä sisältävän tölkin, joka kolisee ja rämisee. Siellä se pyörii pentujen jaloissa ja aina välillä joku intoutuu sillä leikkimäänkin. Metallinoudon aökeet siis kunnossa :) Mila on myös tyytyväinen pentujen kehittymisestä - nythän sillä on 7 uutta leikkikaveria. Mila leikkii paljon pentujen kanssa, möyrii lattialla ja tökkii niitä kuonollaan. Hieno mamma se on ollut!

Luonteetkin alkavat tulla vähitellen esiin. Oodotankin mielenkiinnolla pentuetestiä, on kiinnostava nähdä vastaako muodostamani kuva pentutestin tuloksia. Pennut testataan 6-7 viikon iässä.

Tässäpä taas kuvia mainioista vesseleistä

Vitospoika testailee, mahtuisiko nelospojan pää sen suuhun. Ikää melkein 4vko.

Pennut  ulkona, ikää 4,5 vko.

Vasemmalta 3.poika ja 5.poika

5.pojalla näyttää jo hieman korva olevan nousussa.

1.tyttö vauhdissa "Täältä tullaan maailma!"

5.poika leikkii metallilla

1.poika tarkkailee "alamaisiaan"

Kumpi voittaa?

Kolmeviikkoiset pikkaiset ovat saaneet nyt maistella muutamina päivinä kiinteää ruokaa, jauhelihaa ja tänään myös penturuokaa (RC Starter). Jo ensimmäisestä maistiaisesta alkaen pennut ovat oikein ahmineet kaiken tarjotun ja maahan tippuvan ruuan päälle kerääntyy nopeasti melkoinen kasa kun kaikki yrittävät päästä osille. Hampaatkin tekevät kovasti tuloaan, vielä ne eivät ole ikenistä läpi tulleet, mutta erottuvat jo selvästi. Viime viikolla pennut saivat ensimmäisen matokuurinsakin.

Pennut ovat oppineet kiipeämään pois pentulaatikosta, mutta suurimman osan ajasta pysyttelevät vielä laitojen sisäpuolella.  Pentulaatikossa on portti, jonka voi sulkea tarvittaessa joten pennut saa kyllä pysymään laatikossa esim. kun olemme poissa kotoa. Mila pääsee laatikkoon ja pois kevyesti laidan yli hyppäämällä.

Tänään pennut pääsivät myös hieman ulkoilemaan. Olivat hieman väsyneitä ulosmentäessä ja nukkuivat aluksi, mutta sitä mukaa kun heräilivät, lähtivät reippaasti tutkimaan ympäristöä. Kovin kauas ei useimpien tie vielä käynyt, mutta muutamat lähtivät omille teilleen tutkimaan aitausta, osa jäi enemmän lähettyvilleni leikkimään keskenään.

Pennut leikkivät jo kovasti keskenään ja melkoista murinaakin välillä pitävät. Juoksuaskeleitakin harjoitellaan. Pienintä tyttöä (ykköstyttö) lukuunottamatta kaikki ovat jo kilon paremmalla puolella. Pikkutyttökin kirii koko ajan.

Selätys! Kolmospoika kellisti vitospojan.

Ykköstyttö ja kolmospoika kurkkivat pentulaatikosta.

Tuleva jälkikoira?

Kakkospoika poseeraa

Nelospoika asennossa

Ykköstyttö ja kakkospoika tutkimassa aurinkotuolin alustaa

Tästä se lähtee, kenkien maistelu :)

Aivan hämmästyttävää miten nopeasti pennut kehittyvät. Heti kun silmät aukesivat ja jalat alkoivat vähän kantaa, alkoi pentulaatikossa tapahtua. Nyt pennut selvästi leikkivät keskenään ja elämöivät muutenkin. Välillä siellä ihan muristaan ja hyökitään, sekä painimatsejakin jo otetaan. Eiväthän otteet vielä kovin vahvat ole, mutta kanssakäyminen lisääntyy selvästi päivä päivältä ja ympäristö alkaa kiinnostaa. Muutama pentu on jo yrittänyt tulla pentulaatikosta pois. Oviaukolle on kyllä porttikin, mutta vielä en ole sitä käyttöön ottanut. Ja keittiö on meillä rajattu ihan pentujen käyttöön, joten kun oppivat laatikosta poiskiipeämään, saavat tutustuakin keittiöön enemmän.

Tänään laskin pennut lattialle laatikon siivouksen ajaksi, ja kaikki lähtivät heti herättyään tutkimaan ympäristöään. Oli kiva huomata, ettei yksikään pennuista jäänyt aloilleen itkemään, vaan uutta kohti lähdettiin rohkeasti. Vähän leikittiinkin ja maisteltiin tuolinjalkoja, kaapinovea tms. Ja kyllä se unikin sitten retken jälkeen maistui. On ollut myös ihana huomata, kuinka pennut ovat kiinnostuneita ihmisestä ja on hauska saada tervehdykseksi pienten häntien heilutusta kun pentuja menee hoitamaan. On ne vain ihania!

Pentujen värikoodit ovat seuraavanlaiset:

1.poika – tumman/sinivihreä

2.poika – ruskea

3.poika – ei pantaa

4.poika – vaaleanvihreä

5.poika – vaaleansininen

1.tyttö – tummanpunainen

2.tyttö - vaaleanpunainen

1.poika ihmettelee kameraa, ikää 18pv

Vähän söpöilyä. Karhuntassut.

Täältä tullaan, maailma!

1.tyttö ja joku poika

Taitaa olla 4.poika

1.poika ehti välillä ihmettelemään kameraakin

4.poika joutui 1.tytön kynsiin

Tässä kuvat pennuista 16 pv iässä

Poika 1. Tänään paino yli 1kg.

Poika 2. Rinnan valkoinen merkki on venynyt pituutta ja on nyt viiru.

Poika 3. Pojista edelleen pienin.

Tyttö 1. Pennuista vielä pienin.

Poika 4

Poika 5.

Tyttö 2.

Täytyy myöntää että olen hieman pettynyt tähän blogin päivitysaktiivisuuteeni. Mutta toisaalta, eipä näiden ensimmäisten viikkojen aikana juuri mitään ole tapahtunutkaan. Pennut ovat lähinnä vain syöneet ja nukkuneet, sekä tietenkin kasvaneet!

Nyt on kuitenkin vähitellen alkanut tapahtuakin. Pennuilla on auennut silmät ja kävelemäänkin on opittu / opetellaan. Kävely ei tosin vielä ole täysin vakaata, vaan muksahduksia sattuu. Tänään pennut ovat pariin otteeseen näyttäneet jopa yrittävän leikkiä. Ainakin ne seurustelevat keskenään. Ja ääntäkin pennuista alkaa lähteä. Välillä ne jo ikään kuin murisevat toisilleen ja onpa muutama päästellyt haukahduksiltakin kuulostavia ääniä.

Paino on noussut pennuilla hyvin ja melko tasaisesti. Ensimmäinen poika on pennuista isoin ja se välillä jyrää muut pennut tieltään matkalla tissille. Se nousi ensimmäisenä jaloilleen ja sillä aukesi ensimmäisenä silmät. Ykköstyttö on pennuista pienin, mutta senkin paino nousee koko ajan ja liikkumaan se on ketterä.

12 pv ikäisiä pikkaisia

Ei me enää niin hyvin tänne mahduta. 14pv

15pv

Ensimmäinen viikko takana ja pari päivää päälle. Marsumursut kasvavat ja kehittyvät. Pennuista neljä on jo reilusti tuplannut painonsa, osa tulee hieman perässä. Vähiten tässä vaiheessa on kasvanut 3.pentu, jolla paino tippui eniten syntymän jälkeen. Viikonloppuna senkin paino lähti selvempään nousuun ja nyt se kirii sisaruksiaan huimasti prosentuaalisessa kasvussa, ollen seuraavia vain pari prosenttia jäljessä. Silmät ovat vielä kaikilla kiinni, mutta muutamat yrittävät jo välillä pystyyn. Kävelystä nyt ei voi vielä puhua, mutta kroppaa selvästi ängetään ylös jaloille.

 Kakkospentu ei olekaan täysruskea, vaikka niin aiemmin kerroin. Huomasin sillä 3 päivän iässä pienen valkoisen merkin rinnassa.

Ja miten tunnistan pennut. Joistain kuvista varmaan huomaakin, että pennuilla on omituisia läikkiä hännissä. Pennut on siis tässä vaiheessa merkattu kynsilakalla. Osa niistä on selvästi erinäköisiä, mutta osa on hyvinkin samannäköisiä. Nartut ovat mielestäni ihan narttujen näköisiä ja pienin poika on selvästi muita poikia tummempi. Kunhan vähän kasvavat, saavat kukin oman tunnistevärinauhansa kaulaan – kiitos Sirpalle tuliaisista!

 Lupasin esitellä vähän pentulaatikkoakin, tässähän se:

No ei vais. Tuohon laatikkoon olen laittanut pennut sitä oikeaa pentulaatikkoa siivotessani, ja muutamia kertoja Mila on laatikon tyhjänä ollessa mennyt sinne pötköttelemään. Huvinsa kullakin :D

 Tässäpä yksiviikkoiskuvat pikkaisista,  kiitos Minnalle avusta:

 1.uros. Paino 21.6. 600g

2.uros. 540g. Kakkospoika on tässä vaiheessa kasvanut eniten.

3.uros, 510, muita poikia tummempi

1.narttu, 476, nartuista tummempi

4.uros, 641g

5.uros, 582g

2.narttu, 478g

Ja muutama kuva vielä ensimmäisen viikon varrelta.

Voihan sitä maitoa näinkin tankata, ikää 7pv.

Rauhallinen päivähetki, ikää pennuilla 5 päivää.

Taitaa olla kakkostyttö, ikää 4pv.

En sitten eilen lupauksestani huolimatta ehtinytkään päivittämään.

 Pennut siis syntyivät lauantaina 12.6. Kaikki meni hyvin, ja Mila toimi hienosti mammana. Se alkoi heti kunkin pennun synnyttyä repiä kalvoja ja nuolla pentua puhtaaksi.

Ensimmäinen pentu, uros, syntyi 16:41 ja painoi 335g

2., uros. 16:49, 240g

3., uros, 17:26, 297g

4., narttu, 17:42, 224g

5., uros, 19:20, 306g

6., uros, 20:13, 327g

7., narttu, 21:25, 235g

 Kaikki pennut ovat ruskeita, tuleeko niistä sitten suklaanruskeita vai punaisia, jää nähtäväksi. Muutama on selvästi tummemman sävyisiä, pari taas selvästi vaaleampia.

 Mila on alusta asti imettänyt pentuja hienosti, makoilee aloillaan ja antaa pentujen imeä. Lauantaina ja sunnuntaina Milaa oli vaikea saada ulos ollenkaan, vaan minun piti nostaa se pois pentulaatikosta ennen kuin se suostui ulos. Tänään se on lähtenyt jo hihnalla avustettuna. Ulkona Mila tekee tarpeensa pikapikaa ja kiskoo heti takaisin sisään, ovella sillä on jo hätä ja sisään päästyään ryntää se vauhdilla tarkistamaan pentulaatikon sisällön. Mila on syönyt ja juonut hyvin ja tissitkin ovat selvästi kasvaneet.

 Pennut ovat lähteneet kasvuun. Ensimmäisen vuorokauden aikana osan pennuista paino laski hieman, etenkin isommilla pojilla. Nyt on kuitenkin kaikkien paino jo selvästi yli syntymäpainon. Maitoa nähtävästi siis tulee.

 Tässäpä nyt muutamia kuvia. Kuvia on kyllä tullut otettua, ja eiköhän niitä tule tänne vähitellen latailtua enemmänkin. Tää mun netti on vain ärsyttävän hidas lataamaan kuvia tänne (johtuneeko vuodatuksesta vai mun netistä?).

  Ekat pojat tissillä

 Mila-mamma hoitaa tuoreinta pullaa :)

Tankkausta

Uni tuli

Tässä me nyt kaikki ollaan, pikkupossut rivissä

Joku pojista

Pikkupikku varpaat

Äipän jalka ja pienen jalka

Mami ja kaksipäiväiset pennut

Huisia, nyt alkaa loppu lähestyä!

Milan vointi on aika tukala, tyttö lähinnä makoilee ja välillä ähkii ja vilkuilee mahaansa. Välillä se yrittää vielä innostua leikkimään, mutta liikkuminen on lyllertämistä ja se hengästyy helposti.

Olen mittaillut muutaman päivän ajan Milan lämpöjä ja ne ovat nyt lähteneet laskuun! Aiemmin lämpö on ollut 37,5-37,7, tänään mitattuna 37,1  - 37,0, eli alaspäin ollaan menossa. Synnytys siis lähestyy! Milalla on tänään ollut lisäksi maha löysällä, ja ruokahalukin on heikentynyt. Ruoka-annos on pitänyt jakaa useammalle kerralle, Mila jaksaa hädin tuskin syödä 2dl kerralla, tänä aamuna se jätti ensimmäistä kertaa ever pari nappulaa syömättä. Toistaiseki  Mila on ihan rauhallinen, eikä vaikuta levottomalta eikä vielä "tee pesää".

Tässä pari kuvaa tältä päivältä. Kuvat eivät mielestäni tee Milalle täysin "oikeutta", vaan se näyttää livenä paljon isommalta!

Vertailukohdaksi vielä päivä astutusten jälkeen otettu kuva.

Taas on viikko hurahtanut. Astutuksesta on nyt 7 vko (laksen näitä päiviä toisesta astumisesta). Mila voi edelleen hyvin, mutta lepoa tyttö kaipaa aina vain enemmän. Milalle näyttää nyt riittävän ihan hyvin päivittäiset lyhyehköt hihnalenkit. Kyllä se metsässäkin jaksaa liikkua, mutta vaikuttaa tyytyväiseltä lyhyempiin tytön nukutuslenkkeihinkin. Pientä tottista teen sen kanssa aina välillä, mutta siinäkin huomaa, ettei pitkäkestoista jaksamista enää löydy, joten pidän treenit ihan lyhyinä ja iloisina - muutama toisto jotain hauskaa. Mila kuitenkin selvästi nauttii tekemisestä ja on intopiukkana kun alamme treenata. Ruokahalu Milalla tuntuu olevan loputon. Melkein aina kun keittiössä jotain tapahtuu, tulee Mila kärkkymään josko hänellekin irtoaisi suupala. Vähän Mila on kyllä päässyt lihomaankin, kylkiluiden päälle on tullut pikkaisen pehmikettä. Mutta ihan hyvä niin, Milalla kun ei ollut yhtään liikaa ennen astutusta. Nyt kylkiluiden päällä on vähän pehmeyttä, mutta ne tuntuvat silti.

Ai niin, pentujen liikkeet tuntuvat jo mahan läpi :D Eli ei taida olla vain läskiä masussa :)

Viime viikonloppuna Mila pääsi vielä uimaankin. Ai että se nautti! Mila on kyllä sellainen vesipeto. Nytkin piti minun päättää milloin riittää, Mila olisi uinut varmaan pidempäänkin. Nyt saa jäädä uintihommatkin tauolle.

Mila on saanut nyt oman pentulaatikonkin. Kuten arvasin, ensimmäinen laatikkoon pyrkivä koira oli Dino (ja toisena laatikkoon oli menossa junior handlerimme Tinja, 10kk) :D Oviaukkoon tehty ovi onkin tarpeen, muuten Dino valtaisi laatikon pesäkseen. Mila pääsee kuitenkin vielä reunankin yli ja lähempänä synnytystä huone suljetaan muilta koirilta. Nyt saavat muutkin koirat vielä liikkua keittiössä, mihin laatikko siis sijoitettiin. Mila menee aina välillä laatikkoon lepäilemään ja eiköhän se lähempänä synnytystä vielä enemmän kotiudu sinne. Otan tässä joku päivä kuvia laatikosta ja laitan tänne.

Tässäpä muutama kuva tältä päivältä

Olenkohan tiine, vai olenko vain ollut ruoka-aikaan kotona? : )

Kuusi viikkoa astutuksesta. Maha on turvonnut edelleen, ja nyt on alkanut tissitkin kasvaa :) Painoa Milalle on tullut jo melkein 2kg lisää. Kylkiluut tuntuvat selvästi, joten ainakin suurin osa painon noususta on mahan aiheuttamaa.

Mukavuudenhalu sen kuin lisääntyy. Yleensä Mila viihtyy pihalla vaikka kuinka pitkään, ja säällä kuin säällä. Nyt Mila on usein ensimmäisenä ovella odottamassa sisään pääsyä ja sadesäällä se ei ulkona tunnu viihtyvänkään. Doriksen kanssa Mila ei enää oikein leiki, ei pyydä Dorista leikkiin ja varovaisesti vastaa Doriksen leikkiinkutsuihin. Liikkuminen on mielestäni jo hieman hidastunut ja tullut "tanttamaiseksi". Ja ruoka maistuu! :D

Kaikki siis täällä hyvin, Mila voi paksusti ja viettää leppoisaa odotusaikaa.

43 vrk toisesta astutuksesta Mila näyttää tältä.

Astutuksesta on viisi viikkoa, ja Milan maha on alkanut selvästi kasvaa. Mahalinja on laskenut ja ylhäältäkin katsottuna mahan seutu on levinnyt. Nisät ovat myös selvästi turvonneet.

Mila voi oikein hyvin, ruoka maistuu ja energiaakin riittää. Kyllä Mila huomattavsti normaalia rauhallisempi on, mutta kun aletaan treenata, jaksaa se vielä ainakin innostua. Näinä hellepäivinä Mila tosin mieluummin makoilee varjossa kuin on aktiivisesti toimintaa hakemassa. Ja kun tekemisestä tulee tauko, tai mitään erityistä ei tapahdu, käy Mila lepäämään.

Milalle on aloitettu penturuuan antaminen, tosin tällä viikolla se on saanut sitä sekaisin oman ruokansa kanssa totuttelua varten. Vähitellen siirrytään pelkkään penturuokaan.

Milan maha näyttää nyt, 35 vrk, tältä

Tässäpä muutama kuva Milasta, nyt aletaan seurata mahan kasvatusta.

Kuva ennen astutusta (miten vaikeaa onkaan yrittää ottaa seisotuskuvia yksinään!)

Neljännellä tiineysviikolla, vrk 26 - ja Milalla ei ole kippurahäntää :D